12.2.2009

täällä




here

4 kommenttia:

Solen kirjoitti...

Kivoja heijastuksia, olen itsekin paljon kuvannut heijasteita. Tuntuu että veden alla odottaa joku toinen ulottuvuus.
Olit laittanut kuvan profiiliin. Se on hieno.

Hassua, olin laittavinani kommentin parin kuvan takaiseen juttuun, mutta se oli mystisesti kadonnut..

karin kirjoitti...

top one is so beautiful, like a painting.

Ritva kirjoitti...

solen,
kiitos!
jotain kummaa on noiden kommenttien kanssa viime päivinä ollut. olen törmännyt samaan kummeksuntaan muillakin blogeilla.
itselläni on ollut myös sama tunne muutaman kerran. harmillista :(

vedestä vielä,
olen syvien, tummien järvien ihminen, en niinkään merien ja jos meren, niin välimeren ( sen väri!)
ehdottomasti pinnan alla on toinen ulottuvuus...mielen syvempi kerros?

karin,
thanks, like a painting...maybe i should turn it upside down?

Solen kirjoitti...

Vedestä vielä,
minäkin olen enemmän järvien ystävä. Ja varsinkin pienten metsälampien, minkä reunalle tultaessa tuntuu siltä, ettei kukaan muu ole vielä sinne jalalla astunut. Siellä voi aistia jotain mystistä, luonnon henkiä. Vedessä on jotain hyvin kiehtovaa ja samalla pelottavaa.

Mutta merien puolustukseksi sanon tämän, rakastan mereltä käyvää suolaista tuulta, joka tuulee hiusten läpi, korvista sisään ja sekoittaa ajatukset mukavasti. Sisään tultaessa hiukset ovat aivan takussa ja tuoksuvat kalalta, mereltä ja seikkailulta.